Hanne Nyman

Heittäytyjä. Oman polun kulkija. Ilon ja energian tuoja. Nämä kuvaavat minua ihmisenä parhaiten. Uskallan sukeltaa tilanteisiin ja elää hetkessä. Haluan luoda elämän, jossa inspiroidutaan ja haltioidutaan päivittäin. Vankan pohjan ammatillisuudelleni olen rakentanut opiskeluaikana toimiessani lastenohjaajana Ensi- ja turvakotien liiton perhekuntoutuskursseilla. Nämä kurssit opettivat paljon kohtaamisen pedagogiikasta sekä ihmisenä toiselle olemisesta. Kaikki, mitä ihmiselle voi perheessä tapahtua tuli tuolloin minulle tutuksi. Empatia, yhteys ja välittäminen muodostuivat tuolloin ammattilaisena kasvamisen arvoiksi, jotka pätevät yhä.

Matkustaminen tekee elämästäni seikkailua ja on yksi intohimoistani. Uskon, että kun rakennan olotilani hetkeen, jossa kulloinkin olen, voin olla kotonani missä vain. Uskon kohtaamisen pedagogiikkaan ja puhun asiaa. Otan mielelläni asioihin kantaa ja voin sanoa koulutuksessa ääneen senkin, minkä joku toinen jättää sanomatta. Haastan keskustelukumppaneita tai varhaiskasvatuksen ammattilaisia ajattelemaan, kokeilemaan ja muuttamaan toimintakulttuuria. Kannustan olemaan suostumatta olosuhteiden uhriksi ja löytämään iloa arjesta. Pohjimmiltaan ilo ja muutos lähtevät syvältä omasta itsestämme. Ilo on meissä, meidän pitää vain valita se joka päivä uudelleen. Haastan positiivisella tavalla, sillä varhaiskasvatuksessa on alkanut uusi aika. Sen myötä myös käsityksemme lapsista toimijoina on saanut uutta ulottuvuutta. Kasvatus- ja opetustyössä pidän ensiarvoisen tärkeänä kasvattajan omaa ammatillista kasvua, motivaatiota, asennetta ja leikillistä otetta arkityöhön. Rakastan työskennellä tarinoiden ja rytmiikan kautta, luovat menetelmät ovat minulle leikin olomuoto arjessa.

Omassa vapaa-ajan elämässä harrastan erilaista ”luovailua”. Laulan, soitan, liikun, luen ja lepään. Philomela on yksi rakkaista harrastuksista, jossa taiteellista työtä tehdään kuitenkin intohimolla ja ammattimaisesti. Laulaminen tekee ihmiselle hyvää ja vapauttaa vapauttaa voimavaroja. Olen myös vuosien saatossa opetellut olemaan ”tekemättä mitään”, tällöin rakennan tunneyhteyttä itseeni ja tulen tietoiseksi omista ajatuksistani. On tärkeää osata erottaa mikä on lähtöisin minusta, mikä itseni ulkopuolelta. Pidän paljon työn tekemisestä ja asioiden aikaan saamisesta. Etsin jatkuvasti tasapainoa työn ja levon välillä ja pyrkiminen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin onkin minulle elämässä tärkeää.