Miksi leikki?

Lapset leikkivät ja oppivat samalla uutta. Miksi aikuiset lopettavat leikkimisen?

Tätä kysymystä olen esittänyt itselleni useita kertoja elämäni aikana. Mihin katoaa ihmisen luontainen tarve leikkimiseen ja leikinomaiseen tapaan toteuttaa itseään?

Arkityössä olen vuosien saatossa nähnyt ja kokenut leikin syvimmän olemuksen muuttumisen ja muovautumisen. Tuntuu, että lapset leikkivät yhä vähemmän, kehittyvät nopeammin ja jättävät lapselliselta tuntuvan leikinmaailman taakseen yhä varhaisemmassa vaiheessa. Lapset ovat yksilöitä ja suhtautuvat myös leikkimiseen eri tavoin. Julkista keskustelua ja alan tutkijoita seuraamalla voi kuitenkin yhtyä käsitykseen, että nykylapset leikkivät, etenkin mielikuvitusta vaativia pitkäkestoisia leikkejä, yhä vähemmän. Leikki on kuitenkin luovuuden lähde. On haastavaa olla innovatiivinen ja luova ellei ole oppinut leikkimisen taitoa. Mielikuvittelu on elämässä tarvittava tärkeä taito. Mielikuvitusrikas ihminen selviää muuttuvassa maailmassa ja kykenee sopeuttamaan omaa toimintaansa tarvittaessa joustavammin. Tämän päivän lapsi on huomispäivän aikuinen.

Mitä leikki on?
Leikki on kaikille tuttu ja Vasun (2016) mukaan varhaiskasvatuksen keskeinen työtapa. Tuttuuden vuoksi leikki haastaa henkilöstöä arjessa monin eri tavoin.  Kun kaikilla on asiasta vahva käsitys ja oma mielipide, mille alustalle rakennetaan pohja yhteisestä leikkipedagogiikasta ja miten?

Leikki on pelkästään ilmiönä moninainen ja sen tarkka määrittely on haastavaa. Määrittely riippuu siitä, miten näemme tai koemme leikin. Leikki on aina lapselle totta, se on luovaa ja tuottavaa toimintaa sekä lapsen elämää reaaliajassa.  Yleisesti tiedetään, että leikki on lapselle luontaisin tapa toimia ja ilmaista itseään, tapa jäsentää ympäröivää maailmaa ja käydä läpi kokemuksia. Lapsi leikkii leikkiäkseen, koska hänellä on siihen tarve ja sisäinen motivaatio. Leikki myös on ilon ja riemun jakamista sekä positiivisen yhteyden luomista toisiin. Leikki on keino kehittää ajattelua ja kieltä, se tukee kokonaisvaltaisesti lapsen terveyttä ja hyvinvointia.  Meillä on valtavasti teoriassa tietoa leikistä. Tieto ei aina kuitenkaan jäsenny taidoksi varhaiskasvatuksen arjessa. Miksi?

Leikin Voima
Leikki on läsnä varhaiskasvatuksen arjessa jokaisessa hetkessä. Lapset leikkivät, toimivat, ajattelevat ja luovat. Leikki on tärkeää. Leikille on annettava aikaa ja tilaa. Lapsi luo leikkiessään ja oppii parhaiten leikkimällä. Aikuisen on tärkeää olla mukana leikissä ja osallistua lapsen luomaan maailmaan.

Mitä oikeastaan tarkoitamme, kun sanomme näin?

Mitä leikki pitää käsitteenä sisällään, miksi se on tärkeää?

Miten leikkiä kehitetään?

Mitä tarkoittaa, että leikki on varhaiskasvatuksen keskeinen menetelmä?

Millaisia pedagogisia ratkaisuja ja järjestelyjä meidän tulee tehdä, jotta kasvattajien ja lasten yhteinen monipuolinen leikki mahdollistuu?

Leikki koetaan usein lasten omaehtoisena toimintana, jonka sisälle aikuisen on haastavaa itseään sijoittaa. Olennaista on ymmärtää, että leikkiminen on taito siinä missä muutkin taidot. Leikkimään oppii leikkimällä. Henkilöstön tulisi ajatella leikkimistä ammatillisen osaamisen mittarina, onhan leikki kuitenkin varhaiskasvatuksen keskeinen työväline. Pidän tärkeänä, että leikkiminen itsessään kuuluisi jokaisen ihmisen elämään tavalla tai toisella. Näin lapsetkin saisivat mallia läpi elämän, että leikkinen on arvokasta, toivottavaa ja käyttäytymistä, jota lapsilta odotetaan. Tässä kohtaa aikuisten asenteet ja käsitykset leikistä nousevat keskiöön. Vasu vaatii tarkastelemaan toimintakulttuuria varhaiskasvatuksessa monelta eri kantilta. Katse kääntyy aikuiseen ja vuorovaikutukseen. Ytimessä on leikki, kohtaaminen ja yhteinen ihmiseksi sekä ihmisenä kasvu. Tiedostaako päiväkodin henkilöstö oman kasvattajuutensa taustat? Mistä oma ammatillisuus lopulta rakentuu? Miksi yhteistä keskustelua ja leikillisyyttä arvostetaan niin vähän? Miksi niin usein lapsille puhutaan arjessa rumasti?

Hannelandiassa halutaan kehittää leikkiä osana opetusta ja kasvatusta. Leikin Voima onkin itsessään vastavoima kiireelle ja pirstaloituneelle varhaiskasvatuksen arjelle. Sen ytimessä on ajatus, että aikuisten tulisi ymmärtää syvällisesti leikin merkitys ja sen kietoutuminen aikuiseen itseensä. Aikuinen kannattelee verbaalisesti leikin maailmaa asiayhteydestä toiseen, omaehtoisesta leikistä ohjattuun sekä edelleen päivittäisiin toimintoihin. Aikuinen rakentaa leikillä ja leikin kautta syvempää yhteyttä, jolloin kokemusmaailmasta tulee lapsen ja aikuisen yhteinen. Ilman yhteyttä ei ole kokemusta, ilman kokemusta ei ole sisältöä. Rikas leikkiympäristö ja kokemusmaailma tuottavat myös rikasta leikkiä.

Yhteinen leikin kokemus voimauttaa sekä lasta että aikuista. Saadakseen enemmän on jostakin myös osattava luopua. Tarvitsemme varhaiskasvatuksessa yhteisen arjen uudenlaista ymmärtämistä, jotta uusi varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri voisi kukoistaa. On ymmärrettävä, että ”leikki on kaikki, leikissä on kaikki. Jotta lapsi voi löytää tämän, on aikuisen ymmärrettävä olla kaikki, eli olla leikki.